Ensilumen kynnyksellä...

Näin ensimmäisten lumihiutaleiden aikaan tuli taas fiilis että voisi päivitellä blogia. Syksy edennyt tosiaan jo joulukuun kynnykselle ja intinkin aamut on pikkuhiljaa lusittu. Sitten viimeisimmän tekstin mitään erikoista ei ole oikeastaan tapahtunut. Intissä ollaan yleensä viikot ja viikonloppuisin pääsee kotiin huilaamaan. Aika on mennyt suurimmaksi osaksi leireillä, joita on ollut yllättävän paljon (vielä loppusota edessä).

Joulukuussa päivitetään tyyliä :)

Kavereita on tullut nähtyä aina lomilla. Suunnitelmissa onkin jo paljon intin jälkeisen ajan viettoa
ennen vuodenvaihdetta. Ennen sitäkin olisi kaikenlaista kivaa ohjelmaa viikonlopuiksi, pikkujoulut ajettelin järjestää vielä ennen intin loppua.

Aikaisemmassa tekstissä painotin kuinka tärkeää, olisi saada siviilissä asiat kondikseen ennen palveluksen päättymistä. Töitä on tullut haettua useampaan paikkaan, mutta vielä toistaiseksi ei ole tärpännyt. Alunperin tarkoituksena oli hakea joulusesonkiin apulaiseksi jne, mutta myöhäinen palveluksen lopetus vähän kampittaa niitä suunnitelmia. Pienenkin työn löytäminen helpottaisi elämän jatkumista siviilissä, eli ahkerasti vain jatkaen työnhakua.

Suomen suurin kuntokoulu?

Tälläisesta teemasta kirjoitan tänään vähän omia pohdintoja. Otsikko viittaa inttiin, ja siihen kuinka urheilullisen ihmisen kunto muuttuu sen aikana.

Kerran olen pyöräilykilpailuun osallistunut (Giro Espoo 2014)

Ennen inttiin menoa tärkein liikunnan lähde oli sali, jossa tuli 3-4 krt viikossa heitettyä treenit. Aerobista kuntoakin tuli harjoitettua, vaikka se jäikin aika vähiin inttiä edeltävinä kuukausina. Palveluksen alkaessa pyrin pitämään salikäynneistä kiinni, raskaasta ohjelmasta huolimatta. Huomasin kuitenkin parin kuukauden kuluessa että voimaa ei enää ollut entiseen malliin. P-kauden kuntotesteistä sain kuitenkin oivalliset tulokset (cooper 2850m, vatsat 40/min, punnerrukset 40/min vauhditon pituus 2m). P-kauden lopussa, unessa ollut aerobinen puoli heräsi, ja alussa hankalat kestävyyttä vaativat koulutukset hoituivat jo loppuvaiheessa kevyemmin.

Kesän aikana tuli taas käytyä salilla enemmän, ja varsinkin jalat voimistuivat silloin. Kauniiden kelien ansiosta aloitin lenkkeilyn uudelleen, ja pisimmillään tuli juostua yli 10km lenkkejä.

Syksyllä nykyiseen yksikköön siirtyessäni, sali väheni sotilaskoulutuksen lisääntyessä. Lopulta laitoin salilla käynnin toistaiseksi jäihin. Tärkein liikuntamuoto siitä lähtien on ollut leirillä saatava liikunta. Täystaisteluvarustuksessa sotilaan paino nousee yli 20 kg, ja siinä varustuksessa vietämme suurimman leireistä. Varustukseen on niin tottunut, että sen kanssa jaksaa raskastakin koulutusta. Salitauon vaikutuksia tuloksiin saan odottaa siihen asti kun tulee taas mentyä salille. Uskoisin kuitenkin, että kunto on pysynyt varsin ennellaan voimapuolen osalta. Kestävyys ainakin kotiutuscooperin perusteella mennyt kohtuullisesti eteenpäin(3080m). Punnerruksia lukuunottamatta myös kaikkien testien tulokset paranivat hieman.

Valtion "virallinen" lenkkeilyasu

Olen ihan tyytyväinen siihen että varsinkin aerobinen puoli mennyt eteenpäin. Lenkkeilyä tulee varmasti jatkettua ja lisään myös salille enemmän kestävyystreeniä. Ruokailun merkitystä ei voi unohtaa, ja varmasti pyrin pitämään ateriarytmistä paremmin kiinni siviilissä. Tasaisella ruokailulla on varmasti ollut osansa kunnon kohentumisessa.

Keskimääräiselle varusmiehelle intti on varmasti kuntoa kohottava,jossa joutuu varsinkin alussa menemään epämukavuusalueelle. Monelle se on myös "näytönpaikka" josta halutaan ottaa kaikki irti. Kotiuttamistestienkin perusteella kunto kasvaa palveluksen aikana.

Huippu-urheilijalla vaikutukset ovat suurempia, kun harjoitella ei voi niin paljon kuin siviilissä. Esimerkiksi pitkät leirit lyhyillä yöunilla, ja niukalla ravinnolla tuskin edistävät urheilijan kehitystä. Toivottavasti urheilijoilla pysyisi siis mahdollisuus suorittaa palvelus tulevaisuudessakin urheilukoulussa.

Hyvää loppuvuoden jatkoa ja iloista pikkujoulutunnelmaa kaikille!