Hei!
 |
| Santahamina kauneimmillaan... |
Ajoittain käynyt blogi mielessä, mutta kirjoittamiseen inspistä ei oikeen ole löytynyt. Kiinniolot ovat pitäneet huolen siitä ettei mitään kirjoittamisen arvoista ole tullut puuhattua. Blogia en perustanut inttijutuille, mutta nyt voisi tehdä poikkeuksen ja vähän kertoa kokemuksia P-kaudelta tähän hetkeen.
The Story
Taival alkoi 5.1 kun autokyyti kaarsi Santahaminan portille. Pari kaveriani aloitti inttinsä samaan aikaan, Jouduimme kuitenkin eri komppanioihin. Ensimmäinen päivä oli täynnä lomakkeiden tms. täyttelyä ja valtavan morttisäkin raahausta. Pahimpana muistona kaikkien varusteiden tarkastus pihalla raikkaassa pakkasessa.
 |
| Talven taisteluvarustusta |
'
 |
| Lomille ei päässyt ellei "teksi" ollut kunnossa |
Ensimmäiset viikot olivat henkisesti rankimmat, ja sopeutumisessa kesti pitkään. Itsenäisen luonteen omaavana, minuuttiaikataulu, sekä jatkuva sosiaalisuus saivat minut vähän lukkoon, joka kesti koko P-kauden ajan. P-kausi oli kokonaisuudessakin intin streessaavinta aikaa, ja harmittaa etten saanut oikein parasta itsestäni irti sen aikana. Hyviäkin muistoja toki jäi. Käsikranaatin heitto oli ehkä kuumottavin sekä siistein P-kauden asia. Ammunnoista pidin myös, ja makuulta ammuinkin 89/100, ammuntatoitotestistäkin tuli 8/12
.
Kuski, minäkö?
Jo Kutsunnoissa ilmoitin olevani halukas kuljettajaksi, P-kauden aikana halukkuus kuskin hommiin kasvoi, ja niin laitoinkin Kuljetuskomppanian ensimmäiseksi valinnaksi P-kauden jälkeisiä valintoja tehdessä. Lopulta koitti päivä, kun valinnat oli saatu päätökseen, ja kaikki 1/15 saapumiserän jannut kutsuttiin kuulemaan kohtalonsa. Kuumottelin itsekin kaikkien AUK kuumottelujen takia, ettei sitä mieluisaa valintaa osu kohdalle. Fiilis oli näkemisen arvoinen kun kuuli nimensä "Kuljuun" menijöiden listassa. Tuli aika tuttu tupa taakseen, pakata morttisäkit uudelleen ja suunnata kohti "Kuljua".
Kuljk tuntui ensipäivistä lähtien oikealta valinnalta, sai tehdä asioita itsenäisesti ja holhousta oli P-kautta vähemmän. Kuokin ajaminen ensi kertaa kuumotti, mutta
siitäkin tuli kortti taskuun sopivasti kesän korvilla. Intin parhaimmat muistot jäivät Kuljusta, pari viikkoa kortin saannin jälkeen tuli ehdotus lähteä lappiin ajokeikalle. Vastausta ei tarvinnut hetkeäkään miettiä ja niin löysin itseni ajamasta kohti Sodankylän varuskuntaa. Matka oli toki pitkä, mutta niin paljon Suomea en ollut koskaan nähnyt, kuin sen viikon aikana näin. Santahamina tuntui tunturien syleilyssä niin kaukaiselta, aamutkin kuluivat jotenkin sen reissun aikana nopeasti.
Kuljun alussa ollut maastoajoleiri Padasjoella oli sekin eräänlainen kohokohta. Siellä pääsin ensikertaa ajamaan intin maastokuokkeja (Masi,Man-Sisu ja SK) haastavissa olesuhteissa, ja jyrkissä mäissä. Leirin päätti koe jossa oli erilaisia ajorasteja. Koe olisi voinut mennä paremminkin, mutta hyvät muistot sentään jäivät.
Tuvassani oli kuskeja 3 eri perusyksiköstä joissa jokaisessa olivat jo "kuppikunnat" muodostuneet. Kaikkien kanssa tuli kyllä toimeen, ja pystyi tekemään annetut tehtävät. Tupahenki ei kuitenkaan koskaan yltänyt P-kauden tasolle, ja se hieman kaiversi Kuljussa olon aikana. Saarella ollut grillikin lopetettiin kevään aikana, onneksi ehdin muutamat chiliateriat siellä nauttimaan.
Loppukesästä 2/15 saapumiserän P-kauden loputtua uudet "mosat" valtasivat Kuljun. Vanhoista kuljettajista suurin osa muutti takaisin perusyksiköihin. Meikäläisellä se tarkoitti muuttoa Esikunta- ja viestikomppaniaan (EVK:n).
Loppu häämöttää
EVK vaikutti ennalta varsin mukavalta, olihan se remontoitu juuri ennen kesän mosien tuloa. Pienen sopeutumisen jälkeen yksikköön on päässyt ihan hyvin sisälle. Ensimmäiset viikot menivät muiden kuskien kanssa halleilla tavallisissa hanttihommissa (autojen pesu, tankkaus yms.). Sen jälkeen on tullut osallistuttua yksikön koulutukseen. Viestikoulutukseen, rakennetulla alueella sotimiseen, sekä tietenkin telttaöihin. Edessä olevat leirit pitävät huolen, että sykkiminen ei lopu, vaikka aamuja onkin jo takana lähes 300.
Helppoa intti ei todellakaan aina ole ollut, mutta koen että olen saanut silti sen mitä lähdin hakemaan. Pääsin kuskiksi ja onnistuin hankkimaan kortin, sekä ammattipätevyyden(joku koe vielä jäljellä). Itsearvionti on vaikeaa, mutta tuntuu kuin olisin saanut itsestäni ahkeramman puolen esiin. Aktiivisempi rooli uudessa yksikössä käy ajoittain voimille, onneksi kiinnioloviikonloppuja ei enää ole yhtä lukuunottamatta. Myös tähän asti paras tupa on auttanut hajottavien päivien yli.
Viimeiseen pariin kuukauteen toivon, saavani siviiliasiat siihen muottiin että intistä voi lähteä hyvillä mielin kohti tulevaa. Voi olla että aikanaan kotiutuessa laitan TJ0 aiheista materiaalia tännekin. Iloista syksyn jatkoa ja voimia pimeneviin iltoihin.
.
Kuski, minäkö?
 |
| Kuljetuskomppanian koulutushaaramerkki |
Jo Kutsunnoissa ilmoitin olevani halukas kuljettajaksi, P-kauden aikana halukkuus kuskin hommiin kasvoi, ja niin laitoinkin Kuljetuskomppanian ensimmäiseksi valinnaksi P-kauden jälkeisiä valintoja tehdessä. Lopulta koitti päivä, kun valinnat oli saatu päätökseen, ja kaikki 1/15 saapumiserän jannut kutsuttiin kuulemaan kohtalonsa. Kuumottelin itsekin kaikkien AUK kuumottelujen takia, ettei sitä mieluisaa valintaa osu kohdalle. Fiilis oli näkemisen arvoinen kun kuuli nimensä "Kuljuun" menijöiden listassa. Tuli aika tuttu tupa taakseen, pakata morttisäkit uudelleen ja suunnata kohti "Kuljua".
 |
| Ajotunneilla päästiin urbauniuden ytimeen, kuka tunnistaa paikan? |
siitäkin tuli kortti taskuun sopivasti kesän korvilla. Intin parhaimmat muistot jäivät Kuljusta, pari viikkoa kortin saannin jälkeen tuli ehdotus lähteä lappiin ajokeikalle. Vastausta ei tarvinnut hetkeäkään miettiä ja niin löysin itseni ajamasta kohti Sodankylän varuskuntaa. Matka oli toki pitkä, mutta niin paljon Suomea en ollut koskaan nähnyt, kuin sen viikon aikana näin. Santahamina tuntui tunturien syleilyssä niin kaukaiselta, aamutkin kuluivat jotenkin sen reissun aikana nopeasti.
Kuljun alussa ollut maastoajoleiri Padasjoella oli sekin eräänlainen kohokohta. Siellä pääsin ensikertaa ajamaan intin maastokuokkeja (Masi,Man-Sisu ja SK) haastavissa olesuhteissa, ja jyrkissä mäissä. Leirin päätti koe jossa oli erilaisia ajorasteja. Koe olisi voinut mennä paremminkin, mutta hyvät muistot sentään jäivät.
Tuvassani oli kuskeja 3 eri perusyksiköstä joissa jokaisessa olivat jo "kuppikunnat" muodostuneet. Kaikkien kanssa tuli kyllä toimeen, ja pystyi tekemään annetut tehtävät. Tupahenki ei kuitenkaan koskaan yltänyt P-kauden tasolle, ja se hieman kaiversi Kuljussa olon aikana. Saarella ollut grillikin lopetettiin kevään aikana, onneksi ehdin muutamat chiliateriat siellä nauttimaan.
Loppukesästä 2/15 saapumiserän P-kauden loputtua uudet "mosat" valtasivat Kuljun. Vanhoista kuljettajista suurin osa muutti takaisin perusyksiköihin. Meikäläisellä se tarkoitti muuttoa Esikunta- ja viestikomppaniaan (EVK:n).
 |
| Maastoajoleiriltä tarttui paljon oppia matkaan! |
 |
| Lapin reissulla ehti nähdä Suomea, tässä kesäistä Jyväskylää |
 |
| EVK:n ensimmäiseltä leiriltä |
EVK vaikutti ennalta varsin mukavalta, olihan se remontoitu juuri ennen kesän mosien tuloa. Pienen sopeutumisen jälkeen yksikköön on päässyt ihan hyvin sisälle. Ensimmäiset viikot menivät muiden kuskien kanssa halleilla tavallisissa hanttihommissa (autojen pesu, tankkaus yms.). Sen jälkeen on tullut osallistuttua yksikön koulutukseen. Viestikoulutukseen, rakennetulla alueella sotimiseen, sekä tietenkin telttaöihin. Edessä olevat leirit pitävät huolen, että sykkiminen ei lopu, vaikka aamuja onkin jo takana lähes 300.
Helppoa intti ei todellakaan aina ole ollut, mutta koen että olen saanut silti sen mitä lähdin hakemaan. Pääsin kuskiksi ja onnistuin hankkimaan kortin, sekä ammattipätevyyden(joku koe vielä jäljellä). Itsearvionti on vaikeaa, mutta tuntuu kuin olisin saanut itsestäni ahkeramman puolen esiin. Aktiivisempi rooli uudessa yksikössä käy ajoittain voimille, onneksi kiinnioloviikonloppuja ei enää ole yhtä lukuunottamatta. Myös tähän asti paras tupa on auttanut hajottavien päivien yli.
Viimeiseen pariin kuukauteen toivon, saavani siviiliasiat siihen muottiin että intistä voi lähteä hyvillä mielin kohti tulevaa. Voi olla että aikanaan kotiutuessa laitan TJ0 aiheista materiaalia tännekin. Iloista syksyn jatkoa ja voimia pimeneviin iltoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti